home *** CD-ROM | disk | FTP | other *** search
/ Aminet 52 / Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso / Aminet / docs / mags / saku06.lha / txt / Sori.txt < prev    next >
Text File  |  1992-09-02  |  19KB  |  467 lines
  1. 9
  2. 1
  3. *
  4. {8Heimo Laukkasen kauhunovelli · Epsilon Indi - keväällä-94
  5.  
  6.  
  7. {7Sori, kaveri!
  8.  
  9.  
  10.  
  11. Askeleet kaikuvat kolkosti tyhjässä rappukäytävässä. Olen
  12. liian väsynyt sytyttämään valot tai uupumuksesta unohdan sen -
  13. kummin päin tahansa - matkaan pimeässä.
  14.  
  15.  
  16.  
  17. Kerros toisensa jälkeen manaan sitä pirulaista, joka oli
  18. keksinyt, että kilpailukyvyn parantamiseksi voisimme tehdä tällä
  19. viikolla kaksi vuoroa jokainen - tietäen kuitenkin, ettei se
  20. tämän firman tilannetta enää auttaisi. Hyvä jos saa edes entiset
  21. palkkasaatavat pois.
  22.  
  23.  
  24.  
  25. Jossain tehdään myöhäistä iltapalaa. Tuoksut herättävät
  26. nukuksissa olleen vatsani henkiin ja epämiellyttävä kouristus
  27. tuntuu vatsan pohjassa. Kuinka kauan siitä onkaan kun viimeksi
  28. söin? Viisi, ei vaan seitsemän tuntia. Tuolla välillä vain
  29. litroittain kahvia ja askillinen tupakkaa - kaksi pahetta, joista
  30. on niin vaikeaa luopua - sanoi lääkäri mitä tahansa.
  31.  
  32.  
  33.  
  34. Toinen silmä kokonaan kiinni ja toisen luomien välistä
  35. tirkistäen avaan huoneistoni oven. Päivän posti ja kasa mainoksia
  36. odottaa minua matolla, jolta kukaan muu ei ole niitä vaivautunut
  37. nostamaan. Kukapa muu niitä nostaisikaan.
  38.  
  39.  
  40.  
  41. Koneiden hiljainen hurina toivottaa minut tervetulleeksi ja
  42. pyytää käymään taloksi - Ole kuin kotonasi, se sanoo ja
  43. tarkoittaakin varmasti sitä.
  44.  
  45.  
  46.  
  47. Koneet mitäpä elämästäni tulisikaan ilman niitä. Aamuinen
  48. kahvikupillinen espressoa, kullankeltainen paahtoleipä suoraan
  49. leivänpaahtimesta, ympärivuorokautinen uutismössö televisiosta,
  50. puhdas paita ja prässätyt housut. Mistä kaikesta joutuisinkaan
  51. luopumaan ilman koneita?
  52.  
  53.  
  54.  
  55. Sytytän valot olohuoneeseen ja istahdan sohvalle
  56. viimeviikkoisen TV-lehden viereen. Vanhat kasvot tervehtivät
  57. valokuvista minua. Dorian Gray, Dean Martin, James Dean, Marilyn
  58. Monroe - kasvoja eilisestä, ajasta johon minäkin olen kohta
  59. painuva.
  60.  
  61.  
  62.  
  63.  
  64.  
  65. Tuhahdan melankolisille ajatuksilleni. Ajatuksille, jotka
  66. päivä toisensa jälkeen kiusaavat mieltäni. Aivan kuin ne
  67. muistuttaisivat minua siitä, kuinka kuolevaisia me ihmiset
  68. olemme.
  69.  
  70.  
  71.  
  72. Viimeisten kahden viikon aikana olin pohtinut asioita aivan
  73. uudelta kannalta. En ollut nukkunut kunnolla, saati ollut
  74. muutenkaan tavallinen - epäilin ties mitä burn outeja, kunnes
  75. ymmärsin, missä vika piili. Elämälläni ei ollut tarkoitusta - ei
  76. selvää päämäärää, johon suunnistaa, kun elämän pilvet sumentavat
  77. taivaan tai paksu räntä pimentää näkymän. Koko elämäni kehdosta
  78. tähän päivään olin vain kulkenut hyrrän lailla pyörien
  79. kaoottisuuden rajamailla. Olin käyttänyt parhaan aikani tuhlaten
  80. - kuitenkaan mitään siitä rakentamatta. Olin tehnyt sen, mistä
  81. elämän muovaamat runoilijat varoittivat, käyttänyt voimani
  82. epäolennaiseen epäsovinnaiseen, hetken mielijohteeseen ja
  83. silmänräpäyksen kestävään onneen.
  84.  
  85.  
  86.  
  87. Puhelimen heleä sointi kutsuu minut takaisin kylmään
  88. todellisuuteen, nykyhetken armottomaan tempoon, palauttaen
  89. samalla mieleeni kaiken sen, minkä olin hetkeä aikaisemmin
  90. toivonut jättäneeni taakse.
  91.  
  92.  
  93.  
  94. - Lindblom, vastaan niin kylmällä toimistoäänelläni kuin
  95. mahdollista. Hetken jo odotan mielikuvitukseni paholaisen, oman
  96. vihani ruumiillistuman, viidennen valtakunnan johtajan, oman
  97. pikku Hitlerimme, esimieheni, aloittavan monotonisesti uusien
  98. tehtävien jakamisen, kunnes hieman epävarma ääni rikkoo
  99. puhelinlankojen hiljaisuuden.
  100.  
  101. - Juha? Juha Lindblom, kysyy kasvoton, mutta tuttu ääni
  102. jostain menneisyyteni varrelta.
  103.  
  104. Mumisen jotain vastauksesi ja yritän yhdistää äänen
  105. kasvoihin, sitoa sen johonkin paikkaan - hetkeen, jolloin olen
  106. kuullut tuon saman äänen aikaisemmin.
  107.  
  108. - Tota terve. Pentti, Pena, täällä. Kai vielä muistat mut?
  109.  
  110. Pentti Koskenniemi.     Ystäväni polven korkuisesta asti
  111. aina opiskeluaikoihin saakka, jolloin tiet erkanivat. Minä lähdin
  112. yliopistolle Helsinkiin, kun Pentti taas omisti elämänsä
  113. tekniikalle Oulussa.
  114.  
  115. - Joo, moi. Mä olen kai liian väsynyt, kun en ihan heti
  116. tunnistanut. Kelasin tossa hetken, ennen kuin tuli mieleen. Sulla
  117. on ääni muuttunut - siitä on tullut jotenkin syvempi. Kuulostat
  118. paljon miehisemmältä nykyään.
  119.  
  120. Pentti naurahti puhelimeen ja selvitti kurkkuaan hieman
  121. köhäisemällä.
  122.  
  123. - No mitäs sulle kuuluu? Niin ja mistäs muuten soitat,
  124. kysyin innokkaana kuin lapsi, joka odottaa joululahjojaan.
  125. Hemmetti, siitähän oli ikuisuus, kun viimeksi olin Penttiä
  126. nähnyt.
  127.  
  128. - No mitäs mulle. Firmalla menee hyvin ja noin pois päin.
  129. Olen muuten ihan tässä naapurissa - Flemarilla. Olitkos menossa
  130. nukkumaan tai pistätkös muuten pahaksi, jos pistäytyisin käymään
  131. - onhan siitä sentään vuosituhat, kun ollaan viimeksi nähty.
  132.  
  133. - Ei ei.. Tule vaan. Meinaan tulin justiinsa duunista, enkä
  134. ole oikein ehtinyt edes takkia laittamaan kunnolla kaappiin. Tule
  135. ihmeessä käymään, niin muistellaan menneitä. Mulla on tuolla
  136. kaapissa vielä ihan kokonainen Absolut Citron - siitähän sä
  137. silloin nuorempana pidit kanssa, vai mitä?
  138.  
  139. - Niinhän mä tein juu. No, mutta mä hyppään taksiin ja tulen
  140. sinne. Tuletkos alas ovelle vai..
  141.  
  142. - Etkä ota mitään taksia, perkele. Mä tulen hakemaan sut,
  143. saat samalla nähdä millanen peto mulla on tällä hetkellä.
  144.  
  145. Petohan se todellakin oli. Punainen Porsche, jonka muodot
  146. saivat jokaisen kevytkenkäisen naiseläjän lankeamaan jalkoihini
  147. sulana vahana - keilläpä muilla olikaan Porsche ajettavana, saati
  148. sitten omana.
  149.  
  150.  
  151.  
  152.  
  153.  
  154.  
  155. {6luku II
  156.  
  157.  
  158.  
  159. Neljänkymmenen minuutin kuluttua me juttelimmekin jo
  160. paukkujemme ääressä siitä, mitä teimme polkujemme erottua
  161. toisistaan.
  162.  
  163. Pentti selitti varsin lyhykäisesti, kuinka hän oli jo lyhyen
  164. opiskeluajan jälkeen ollut kurkkuunsa täynnä koko paikkaa. Hän
  165. oli perustanut oman firman, jolle hän oli tehnyt hommia samalla,
  166. kun oli opiskellut. Sattuma oli tehnyt temppujaan ja melkeinpä
  167. samana päivänä, kun hän oli valmistunut - oli hänen firmansa
  168. saanut töitä. Hänen tarjouksensa oli voittanut tarjouskilvan
  169. erään kunnan tietojärjestelmien uusimisesta. Näin ollen hän pääsi
  170. heti leivänsyrjästä kiinni ja tehtyään hyvin epätavanomaiset,
  171. melkeinpä mullistavat, ratkaisut kunnan tietojärjestelmien
  172. soveltamisessa - oli hänellä töitä vastaisuudessakin.
  173.  
  174. - Mutta eipä näytä sinullakaan menevän mitenkään huonosti,
  175. sanoi Pentti tarinansa lopuksi - pohjustaen samalla minun
  176. aloitustani.
  177.  
  178. - Niin, eihän minulla mitenkään huonosti ole koskaan mennyt,
  179. aloitin ja kerroin siloitellun tarinani päivistäni tässä
  180. kaupungissa. Kerroin lähes kaikein siitä, kuinka valmistuttuani
  181. pääsin suhteiden kautta töihin suureen firmaan, jonka pomo
  182. iskikin silmänsä minun työtuloksiini ja erilaisiin suosituksiini.
  183. Nousin varsin nopeasti ja kolusin tarkasti kaikki
  184. edustustilaisuudet, joihin minut lähetettiin. Pääsin lopulta
  185. hyvin lähelle johtajaa ja olinkin melkein kuin hänen oikea
  186. kätensä. Kuitenkaan sellainen elämä, elämä jonkun toisen töissä,
  187. ei tuntunut sopivan minulle, vaan halusin kokeilla omia siipiäni.
  188. Kerroin, kuinka perustin oman firman ja mursin entisen pomoni
  189. sydämen jättäessäni eroanomukseni. Aikaa kului ja firmalla meni
  190. miten meni. Konkurssi tuli sitten lopulta ja minunkin oli
  191. palattava takaisin vanhaan työpaikkaani hattu kourassa. Muutamia
  192. vuosia aikaisemmin oli kuitenkin entinen johtaja jäänyt
  193. eläkkeelle ja nyt hänen paikallaan istui nuori mies, jolle tulos
  194. oli tärkeämpää kuin mikään - tai oikeastaan hänestä oli vielä
  195. tärkeämpää näyttää, että aika on kävellyt minun kaltaisista
  196. vanhoista konkareista ohi.
  197.  
  198. - Tiedän kyllä fiiliksen, sanoi Pentti, joka oli selvästikin
  199. uppoutunut taas omiin ajatuksiinsa, minusta tuntuu ihan samalta,
  200. kun katson päivittäin niitä nuoria jannuja, jotka yrittävät
  201. kävellä ylitseni.
  202.  
  203. Lievästi nouseva humala alkoi osoittaa merkkejään, kun
  204. Pentti alkoi yllättäen spontaanisti kertoa tarinaa matkastaan
  205. Japaniin - maahan, johon hän oli ollut syvästi rakastunut.
  206.  
  207. Aluksi matkan oli ollut tarkoitus olla vain tekniikan
  208. uusimpien itämaisten virtausten opiskelua varten, mutta yllättäen
  209. hän kiinnostui myös monenlaisesta muustakin opiskelusta. Hän
  210. herätti henkiin kiinnostuksensa vanhoihin sotataitoihin ja
  211. hakeutui pieneen dojoon Hokkaidolla, johon hän jäikin moneksi
  212. kuukaudeksi opiskelemaan sotataitoja melkein kokopäiväisesti. Hän
  213. kertoi, kuinka bushido oli valaissut hänelle maailmankaikkeuden
  214. ja kuinka hän getsumei no michin, eräänlaisen kuudennen aistin,
  215. avulla oli oppinut näkemään asiat aivan eri tavalla kuin ennen.
  216.  
  217. Hän kertoi, kuinka ajan myötä hän oli oppinut tutustumaan
  218. eri uskomuksiin ja uskontoihin - huomaamaan niistä olennaisen
  219. yhtenäisyyden, olevaisuuden tärkeimmät peruskivet ja käyttämään
  220. niitä hyödykseen. Hän oli lukenut, kuinka jing ja jang - kaksi
  221. maailman perusvoimaa - pitivät kaikkea koossa, kuinka
  222. paholaisnainen kostaisi uskottomille ja oppinut ymmärtämään ajan
  223. uudella tavalla.
  224.  
  225. " Katsomme menneisyyteen, niin näemme tulevaisuuden ja kun
  226. katsomme tulevaisuuteen, näemme menneisyyden. Sitä se on. Aika-
  227. valo-jatkumo. Aika toistaa itseään. Ympäri mennään ja yhteen
  228. tullaan. Syy ja seuraus - karman laki. Siinä se kaikki on. Jing
  229. ja jang."
  230.  
  231. - Et taida ymmärtää hölkäsen pöläystäkään siitä mistä puhun,
  232. hän lopulta kysyi.
  233.  
  234. - En paljoakaan. Tiedät kyllä, minkä verran aikoinaan
  235. opiskelin kanssasi kamppailulajeja, mutta emme me koskaan
  236. koskeneet filosofiseen puoleen. Emme koskaan.
  237.  
  238. Pentti huokaisi ja maistoi taas lasistaan raakaa votkaansa,
  239. ennen kuin sulavat jääpalat pilaavat sen, kuten hän tapasi sanoa.
  240.  
  241. - Niin, emme koskaan koskeneet. Emme tosiaankaan koskeneet,
  242. hän sanoi kuin itselleen puhuen.
  243.  
  244. Syvään huokaisten nousin ja kävelin tammiselle kaapille,
  245. jonka piiloissa pidin loppuja juotavistani. Avattu votka oli
  246. välissämme olevalla lasipöydällä, mutta minun teki mieli jotain
  247. muuta. Ehkäpä virkistävä lasillinen rommia, tai jotain likööriä.
  248. Mene ja tiedä.
  249.  
  250. - Kahdeksantoista kuukautta minä opiskelin, ennen kuin minut
  251. varsinaisesti hyväksyttiin dojoon. Olin ulkomaalainen, uhka
  252. heidän puhtaudelleen, joten jouduin raskain tavoin todistamaan
  253. oman kelvollisuuteni.
  254.  
  255. Otin suuren mallasviskipullon käteeni ja korkkasin sen.
  256. Metallisen korkin rätinä halkoi ilmaa kesken Pentin puheen,
  257. kuitenkaan häntä yhtään häiritsemättä. Hän varmaan puhuisi
  258. tuomiopäivään asti, ajattelin.
  259.  
  260. - Kun vihdoin pääsin sensein hyväksymäksi, jouduin kovaan
  261. kilpailuun muiden oppilaiden kanssa. He eivät missään nimessä
  262. halunneet hävitä minulle - ulkomaalaiselle. Alussa minulla oli
  263. etuna kokoni. Kun emme osanneet vielä tekniikkaa niin hyvin,
  264. pystyin omaa kokoani käyttämällä pääsemään voitolle. Olinhan
  265. sentään yli puoli päätä pidempi ja monia kiloja tukevampi heihin
  266. muihin verrattuna. Mutta kun he yhtyivät kokoroon, aloin todella
  267. oppimaan, sillä minun voimani eivät olleet mitään kokoron voimiin
  268. verrattuna.
  269.  
  270. Olin taas terävöittänyt kuuloani, kun Pentti oli puhunut
  271. jotain yhtymisestä, mutten ollut ymmärtänyt pätkääkään, joten
  272. yritin kohteliaasti kysyä, vaikkakin syvennyin joka tapauksessa
  273. takaisin viskin pariin.
  274.  
  275. - Yhtyä? Kokoroon, mikä..?
  276.  
  277. Pentti hieraisi kasvojaan isolla kämmenellään ja oli hetken
  278. hiljaa.
  279.  
  280. - Niinpä niin, ethän sinä voi tietää mitään siitä. Siitä
  281. saati muustakaan, mikä koski yhdeksän viillon ryuta.
  282.  
  283. Ryu, se oli minulle tuttu sana. Mikäli oikein muistin,
  284. tarkoitti se jotain klaanin tai ryhmän tapaista, jokin
  285. tyylisuunta tai vastaavaa. Olin todellakin sekaisin, mutten
  286. kehdannut näyttää sitä Pentille kysymällä uudestaan. Sen sijaan
  287. tyydyin aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta, jostain
  288. normaalimmasta asiasta.
  289.  
  290. - En tosiaankaan tiedä, sanoin. Muuten tässä tuli mieleen,
  291. että mitäs noin niin kuin kotirintamalle kuuluu. Oletkos mennyt
  292. naimisiin tai muuten?
  293.  
  294. Pentti hymähti jotain, otti ison ryypyn votkaa ja
  295. irvistäessään viinan poltteelle vastasi hieman vaikerrellen.
  296.  
  297. - Kerran. Kerran olin naimisissa, muttei se toiminut.
  298. Liitosta tuli kyllä yksi lapsi, joka kuoli hyvin nuorena, kun
  299. äiti oli jättänyt hänet yksin kotiin. Se hajotti meidät
  300. lopullisesti erilleen, ajauduimme todella kauas toisistamme ja
  301. erosimme lopulta.
  302.  
  303. - Ei minullakaan ole mikään onnistunut, sanoin
  304. myötätuntoiseen äänensävyyn.
  305.  
  306. - Kyllä minä sen muistan
  307.  
  308. Pentti sanoi sen todella kylmästi. Niin kylmästi, että
  309. luulin tuntevani, kuinka niskavillani nousivat pystyyn. Nostin
  310. katseeni lasistani ja tuijotin suoraan hänen kylmiin silmiinsä,
  311. jotka poran lailla raastoivat minua. En voinut muuta, kuin
  312. kääntää pääni ja kuunnella, mitä hänellä oli sanottavanaan.
  313.  
  314. - Kaarina. Se oli Kaarina, jonka kanssa minun - MINUN - piti
  315. viettää loppuelämäni. Me olimme jo viittä vaille kihloissa.
  316.  
  317. Kaarina. Yksi nimi palautti tuhannet muistot mieleeni.
  318. Pitkät ruskeat hiukset ja täydelliset hampaat. Ruskeat silmät,
  319. joiden syvyyttä ei voinut sanoin mitata. Täydellinen vartalo.
  320. Aivan kuin hänet olisi luotu täydellisen naisen malliksi. Tunti
  321. toisensa jälkeen olin vain istunut ja tuijottanut häntä.
  322.  
  323. - Me olimme melkein erottamattomat, Pentti huusi. Ei
  324. tarvittu kuin yksi pieni riita ja sinä olit kärpän lailla
  325. väijymässä tilaisuutta.
  326.  
  327. He olivat huutaneet ja kiroilleet toisilleen keskellä lukion
  328. käytävää. Kaikki näytti olevan ohi olin ajatellut ja kävellyt
  329. tyytyväisenä kotiin, vaikka Pentti olikin parhaita kavereitani.
  330. Mutta kuten sanottiin, kaikki oli sallittua sodassa ja
  331. rakkaudessa. Olin soittanut Kaarinalle ja pyytänyt häntä
  332. elokuviin, johon hän olikin suostunut. Tiedä sitten oliko hän
  333. halunnut vain tehdä Pentin mustasukkaiseksi, mutta joka
  334. tapauksessa hän suostui.
  335.  
  336. - Kuulin vasta myöhemmin, mitä olit tehnyt. En osannut uskoa
  337. sitä, ajattelin ensin kaikkia muita vaihtoehtoja, mutten keksinyt
  338. mitään muuta syytä. En voinut ymmärtää, sinähän olit paras
  339. kaverini. Paras jumalauta. Olit ainoa todellinen kaverini.
  340.  
  341. Pentti avitti puhumistaan nyt myös käsillään. Hän sohi
  342. nyrkeillään ja hädin tuskin pysyi paikallaan. Naama punaisena hän
  343. sihisi minulle. Vaikka olin osannut odottaa lukion lopusta
  344. lähtien tämän tapahtuvaksi jonain päivänä, olin todellakin
  345. peloissani.
  346.  
  347. - Kun ensimmäisen kerran kuulin, mitä oli tapahtunut, olin
  348. järkyttynyt. Todella järkyttynyt. Itkin päivän ja rukoilin
  349. polvillani armoa Jumalalta. Kunpa olisinkin tietänyt.
  350.  
  351. Olimme elokuvan jälkeen lähteneet vielä hieman ajelemaan.
  352. Olin saanut kortin muutamia kuukausia aikaisemmin, enkä kyennyt
  353. saamaan tarpeeksi siitä ilosta, mikä näkyi Kaarinasta, kun
  354. kaasutin autolla. Kaarina oli pyytänyt minua ajamaan kovaa,
  355. todella kovaa.
  356.  
  357. - Ajattelin ensin, että hän oli vain saanut kyydin sinulta,
  358. ja sattunut vain vahingossa olemaan autossa, kun se sattui.
  359.  
  360. Ajoimme juuri parhaillaan sataa neljää kymppiä, kun Kaarina
  361. pyysi minua tekemään käsijarrukäännöksen. Hiljensin ensin vauhtia
  362. ja täytin sitten Kaarinan toiveen, liiankin hyvin. Auto alkoi
  363. heittelehtiä pyörien samalla todella villisti. Kaarina huusi
  364. onnessaan, tietämättä kuitenkaan, etten enää hallinnut autoa.
  365. Vanha rekka ilmestyi jostain yllättäen eteemme, enkä voinut enää
  366. tehdä mitään. Kylkemme jäi rekan keulan tielle ja sitten rytisi.
  367.  
  368. - Kaarina, Pentti sanoi itkuaan pidätellen. Minun Kaarinani
  369. jäi puristuksiin. Sinut saatiin sairaalaan hoitoon, turvaan.
  370. Olihan se rekka sinun onneksesi osunut pelkääjän puolelle. Osunut
  371. tosissaan. Rekkahan tuli puolittain autosi sisään.
  372.  
  373. Muistin valot. Monet valot. Poliisi, ambulanssi ja paloauto.
  374. Monta paloautoa. Pelastusmiehet yrittivät leikata Kaarinaa irti.
  375. Hitsauspillin valossa näin, kun Kaarina oli vielä tajuissaan.
  376. Ennen niin punaiset huulet olivat nyt vitivalkoiset ja tärisivät
  377. kylmästä. Lumihiutaleet peittivät hänen hiuksiaan ja minä itkin.
  378. Voi kuinka minä itkinkään.
  379.  
  380. - Olit sinkoutunut ulos autosta. Ikkuna, joka oli tielläsi
  381. hajonnut, oli repinyt sinuun rumia haavoja ja maahan tullessasi
  382. olit rikkonut luita. Lopuksi kuitenkin paranit. Paranit, perkele.
  383.  
  384. Olin vaikka ties kuinka kauan teholla. Minuun tungettiin jos
  385. jonkinlaista laitetta ja operoitiin tiheään tahtiin. Lääkärit
  386. pelkäsivät pahinta, sillä näytti siltä, että pääni ja selkä
  387. olisivat vahingoittuneet.
  388.  
  389. - Kun kuulin poliiseilta kertomuksesi, että olitte
  390. elokuvissa ja Kaarinan pyynnöstä teit käsijarrukäännöstä, minä
  391. itkin. Todellakin itkin. Pelkäsin, että tämä kaikki oli ollut
  392. minun syytäni. Minun typerän riitani.
  393.  
  394. Se oli ollut iso komisario. Lahtinen kai se oli tai jotain
  395. vastaavaa. Heti kun olin siinä kunnossa, että puhuin selvästi,
  396. oli hän tullut kyselemään minulta tapahtumista. Kaarina oli vielä
  397. silloinkin teholla, eikä ollut vieläkään tullut tajuihinsa.
  398.  
  399. - Annoin kaiken Kaarinalle anteeksi ja sinulle myös. Säälin
  400. sinua, kun jouduit kävelemään keppien kanssa ja syömään
  401. tabletteja päivittäin. Voi, jos olisinkin vain tiennyt jo silloin
  402. totuuden.
  403.  
  404. Kun pääsin takaisin kotiin, oli Kaarina vieläkin teholla.
  405. Lääkärit olivat olleet tyytyväisiä, sillä ei päähän eikä selkään
  406. ollut tullut mitään vakavia vaurioita. Sen verran vain, että
  407. jouduin syömään hirveän kasan lääkkeitä tai kohtaisin muuten
  408. alituisen päänsäryn. Reisi oli mennyt aika huonoon kuntoon, mutta
  409. palaisi ihan normaaliksi, kunhan se luutuisi kunnolla ja
  410. kokeilisin pikkuhiljaa kävellä keppien kanssa.
  411.  
  412. - Koulut olivat jo loppuneet, Pentti sanoi itkien samalla.
  413. Koulut olivat jo loppuneet ja sinä olit muuttanut Helsinkiin, kun
  414. Kaarina vihdoin heräsi koomasta. Ennen kuolemaansa hän kertoi,
  415. mitä oli tapahtunut, enkä sen jälkeen ole elänyt kuin yhtä
  416. tarkoitusta varten. Hän kertoi, kuinka oli yrittänyt tehdä minut
  417. mustasukkaiseksi ja kuinka olitte ajaneet kotia kohti, kun olit
  418. yrittänyt täydessä vauhdissa lähennellä. Hän oli läimäyttänyt
  419. sinua, mutta olit yrittänyt vielä kovempaa, jolloin olit
  420. menettänyt autosi hallinnan.
  421.  
  422. Olin vain laittanut käden hänen reidelleen, kun hän oli
  423. suuttunut. Suuttunut todella. Läpsinyt ja lyönyt kerran oikein
  424. kunnolla. Yritin saada häntä lopettamaan ja silloin auto lähti
  425. käsistäni. Auto heittelehti laidasta laitaan ja Kaarina huusi
  426. kauhuissaan. Yritin jarruttaa jopa käsijarrulla, mutta silloin
  427. auto alkoi pyöriä ja sitten se olikin menoa.
  428.  
  429. - Taisi olla helpompaa valehdella kaikille, Pentti kysyi
  430. nojaten omiin käsiinsä. Et olisi kehdannut katsoa ketään silmiin,
  431. vai?
  432.  
  433. Olin valehdellut jo niin kauan, etten oikeastaan
  434. muistanutkaan enää muuta - tai en tahtonut muistaa. Olin
  435. aiheuttanut kuolemaa ja surua, enkä halunnut kohdata sitä
  436. niinkuin olisi pitänyt. Halusin juosta takaisin ja perua kaiken.
  437. Kelata nauhaa taaksepäin ja pyyhkiä kaiken pois.
  438.  
  439. - Hautajaisissa minä sen lupauksen tein, hän sanoi
  440. katkaisten riipivän hiljaisuuden. Lupasin, että tapan sinut.
  441.  
  442. Kiljaisin kauhusta ja hypähdin pystyyn. Pentti oli minua
  443. paljon isompi, vankkarakenteisempi ja hän oli aina ollut minua
  444. parempi tappelija. Olin todella peloissani. Hikikarpalot
  445. ilmestyivät nopeasti otsalleni ja hengitykseni muuttui
  446. raskaammaksi. Voimakas pahoinvointi levisi vatsastani myös
  447. polviini, jotka muuttuivat väriseväksi hyytelöksi. Istuin alas.
  448. Mitäpä muutakaan olisin voinut tehdä.
  449.  
  450. - Aluksi annoin sinulle vielä anteeksi. Niin kului monta
  451. vuotta. Luulin jo jättäneeni kaiken taakseni, kun huomasin, että
  452. näin kaikissa naisissa vain Kaarinan, ainoan naisen, jota todella
  453. rakastin.
  454.  
  455. Tunsin, kuinka sydämeni pomppasi kurkkuuni. Tuijotimme
  456. hetken toisiamme silmästä silmään, enkä tuona aikana kuullut
  457. mitään muuta kuin sydämeni toistuvat lyönnit, jotka puskivat
  458. verta kohinana liikkeelle. Suuni tuntui kuivalta kuin pala
  459. santapaperia. Sylki oli kuin liisteriä, enkä saanut sanojani
  460. kunnolla kuuluviin. Ontot sanani kaikuivat tyhjinä ja
  461. merkityksettöminä. "Sori kaveri", sanoin.
  462.  
  463.  
  464.  
  465. Hän oli saanut minut, menneisyys oli saanut minut.
  466.  
  467.